Etusivu Tallista Hevoset Toiminta Kontakti Muuta

Nimi: Ganjou Ai G
Lempinimi: Anna
Rotu: ban-ei
Sukupuoli: tamma
Syntymäaika: 01.07.2007
Säkäkorkeus: 166 cm
Rekisterinumero: VH-31639
Väri ja merkit: musta, katkopiirto
Koulutustaso: Ko He B, Re 90 cm, Me 80 cm, IRTO 100 cm
Painotus: Työhevoskilpailut (veto)

Omistaja: fudge., Yksityistalli Rakuen
Ex-omistaja: Break, Jolene
Kasvattaja: Oresama, Joushou Gaidou
Hoitaja: ei hoitajaa






This is me
"Taivaalta sataa rauhalliseen tahtiin valkoisia lumihiutaleita, kasvattaen vain suurien lumikinoksien kokoa ja peittäen vasta auratun tallipihankin uudelleen valkoiseen vaippaansa. Punaisin poskin ja hengitys pakkasessa höyryten näpertelet viimeisetkin soljet kiinni suurikokoisen tamman ympäriltä, joka torkkuu pihamaalla harjauspuomiin sidottuna ja silmät puoliummessa. Talviloimi peittää mustan ja paksun karvapeitteen, ja loimea puolestaan pitää aloillaan satula, johon ponnistat kun ystäväsi ilmestyy viimein kartanon puolelta hiihtotamineissa ja sukset mukanaan. Ystäväsi taiteilee sukset jalkaansa, ottaa valjaiden päässä olevasta puukapulasta kiinni ja nostaa sinulle lähdön merkiksi peukun pystyyn - hymyilet kun painallat pohkeesi kiinni mustan tamman kylkiin, joka ihme kyllä havahtuu ikihorteestaan ja lähtee laiskoin askelin kohti lumihankea, nykäisten suksilla tasapainottelevan ystäväsikin liikkeelle. Lumikinokset eivät pidättele suurikokoista tammaa, joka kahlaa hangessa leikiten, joten hetken päästä pääset yllyttämään suuren ratsusi laukkaan, joka nousee laiskasti, mutta sopivan rauhallisesti. Vilkaiset olkasi yli taaksesi ja näet ystäväsi luistelevan suksilla perässänne - virnistäen käännät katseesi takaisin eteenpäin, yllytät tammaa kovempaan vauhtiin ja kumarrut onnellisena mustan, tuuhean harjan ylle samalla kun kylmä pakkasilma saa jäiset kyyneleet puristumaan silmänurkkiisi..."

Anna on niitä jokaisen hevosenomistajan unelmatapauksia, jotka osaavat kaikkea keskitasoisesti ja ovat rauhallisia luonteeltaan. Kylmäverisen yleisen olemuksen vuoksi tämä tamma ei hyppää korkealle eikä mene kouluakaan järin vaativia luokkia, mutta sen sijaan neiti on sitkeä, vahva puurtaja ja jaksaa kärsivällisesti yrittää uutta asiaa niin kauan, että oppii sen. Annan ei olla koskaan nähty menettävän hermojaan. Annaa tarjottiin minulle ja tottahan mielenkiintoni heräsi jo kuullessani tamman harvinaislaatuisemman rodun; suomalaisten kasvattajien keskuudessa näitä ban-ei - hevosia ei ole vielä paljoakaan. Ban-ei - rotuna ei ole minulle henkilökohtaisesti kovinkaan tuttu, mutta Anna jotenkin vain kolahti - ehkäpä se luotettava ja laiskan tasainen luonne olivat ne, jotka nappasivat parhaiten, sillä arvelin että neiti tulisi varmasti sopimaan ihan mukavasti vaelluskäyttöönkin vaikka sitten kuormahevosena ellei jopa ratsuna. Ja tottakai tamman harvinainen rotu kiinnosti myös. Joten turhiapa sitä enempiä miettimään, kun allekirjoitus oli jo ostosopimuksessa ja Anna kopissa kyydissä matkalla kohti uutta kotiaan - Jolene'a. Myöhemmin Jolene'n lopetettua Anna muutti tänne Rakuenin suojiin, olinhan aina pitänyt tammasta ja kaipasin vaihtelua rotujen kirjooni täällä.

Lajitovereidensa keskuudessa Annalle ei oikeastaan ryppyile kukaan, sillä vaikka tamma on liian laiska vastaamaan haasteisiin tai riitelemään turhasta, niin ei kukaan siltikään mene ärsyttämään isokokoista rouvaa tahallaan. Yleensä Annan osalta riittää pelkkä luimaisu ja uhittelija katoaa samantien näköpiiristä. Anna on sellainen rauhallinen laumaeläjä, joka useimmiten joko torkkuu tai laiduntaa - eritoten kesäisin tamma ei oikeastaan jaksa sitten tehdä sitten mitään. Annan seurassa rauhoittuvat ne sekopäisimmätkin karvaturvat, johtuneekohan se kunnioituksesta isokokoista tammaa kohtaan vai pelkästään Annan rauhoittavasta olemuksesta. Oreihin Anna harvemmin kiinnittää lainkaan huomiota. Laitumeltahan Anna saa sitten mennä hakemaan, tamma ei edes noteeraa kutsuhuutoja vaan jatkaa laiduntamistaan leikkien kuuroa. Mutta toisaalta tamma on liian laiska lähtemään karkuunkaan ja Anna kyllä toisekseen viihtyy ihmisen seurassa, eritoten jos tämä vähänkin neitiä vaivautuu rapsuttamaan tai muutamalla herkulla lahjomaan. Anna on helppo napata kiinni, mutta taluttaessa Annaa saa suurinpiirtein kiskoa eteenpäin - eritoten jos talutuslenkki on vähänkin pidempi. Tallipihan ylitse, eritoten kun mennään laitumen suuntaan, kävellään suhtkoht' reippaasti, mutta muuten meno on uneliaan laiskasta. Toisaalta Anna ei kyllä minnekään omille teilleen lähde, vaan seuraa hoitajaansa silmät puoliummessa. Annan kanssa ei kannata jäädä notkumaan paikoilleen ellei halua, että tamma lopullisesti torkahtaa seisaalleen. Hoidettaessa tamma on hyvin tyyni ja rauhallinen. Sen ison koon takia osa nuorimmista hevostytöistä ei uskalla hoitaa sitä, mutta se rohkaisee laiskahkoilla liikkeillään niitä, jotka uskaltavat. Aikuisille vasta-alkajille tai hevoskammoa poteville neiti on kaikessa uneliaassa hiljaisuudessaan kerrassaan mahtava kaveri. Harjaaminen käy helposti, se on niin arkinen toimenpide. Anna ilmoittaa hiljaisella hörinällä nauttivansa, mutta kumisualla hierominen saa sen kiittämään pyörittelemällä ylähuultaan vasten hoitajan selkää, tallin seinää, tai mitä tahansa muuta asiaa joka pysyy tarpeeksi kauan paikoillaan. Pölyharjan nostattama pöly vähän yskityttää keuhkoissa, ja alkavaa yskää peläten Anna harjataankin ulkona aina, myös niinä pahimpina paukkupakkasina. Kavioiden siivouksesta ei tee hankalaa tamman käytös, vaan hoitajan voimien puute. Neiti nostaa jalknsa kuten mikä tahansa muukin kunnon hevonen, ja laskee sen rauhallisesti ihmisen käsiin lepäämään kunnes se on siivottu. Anna ei ymmärrä painavansa tuplasti enemmän kuin muut hevoset, ja käsivoimilla sen takajalkoja onkin varsin haasteellista pitää pitkään ylhäällä. Hyvä keino on ottaa tamman kavio omien polviensa väliin, se kun on aivan turvallista, koska Anna tosiaan ei potkaise eikä nyi itseään vapaaksi. Satuloinnissa on omat haasteensa. Verraten kilpailukäytössä oleviin puoliverisiin tämä raskaiden töiden puurtajaksi jalostettu eläin on hieman laiska. Se ei hingu töihin samalla innolla ja pullistelee siksi vastustaakseen satulavyön kiristystä. Anna onkin varsinainen pullistelun mestari, jolle kuuluisi diplomi: vaikka satulavyötä kuinka löystäisi toiselta puolelta, se ei mene edes ensimmäisiin reikiin kiinni tamman päästessä oikein vauhtiin projektissaan. Kannattaa odottaa hetki, vaikka suitsimisen verran, ja sitten kiinnittää vyö ensimmäiseen reikään. Varsinaiseen kiristämiseen ainoa keino taitaa olla se perinteinen selkään kapuaminen, parin kierroksen ratsastaminen käynnissä, ja sitten uudelleen yrittäminen. Suitsiminen on helpompaa. Annan liikkeet ovat hitaat ja suitsijalla on runsaasti aikaa reagoida. Neiti avaa kyllä suunsa kun kuolaimia sille tarjotaan, ja odottaa niin kauan että hoitajan sormet ovat varmasti muualla kuin sen hampaiden välissä. Sitten se pitää päänsä alhaalla ja odottaa jotta heikko ihminen saa suljettua remmit.

Ratsuna Anna on hyvin, hyvin laiska. Pitkäjalkainen, hyväkuntoinen ratsastaja, joka jaksaa jatkuvasti muistuttaa vauhdista ja tottelemisesta, saa tamman venymään ihan kelpo suorituksiin, mutta keskitason tuntiratsastaja ei pääse edes kunnollista käyntiä. Annan ei pidä missäännimessä antaa jämähtää paikalleen, muuten rouvaa ei saa liikkeelle sitten millään. Raipan voi ottaa avuksi, Anna ei sitä pelkää, mutta ei se siitä piittaakaan. Paksu karva eristää aika tehokkaasti raipalla tehdyt muistutukset. On tehokkaampaa vain ratsastaa kunnolla istunnallaan ja pohkeillaan. Askellajeja sentään voi kehua: ravikin on kylmäverimäisen rauhallista ja erittäin, erittäin helppoa istua. Laukka ei ole puoliverisen kevyttä laukkaa, vaan kaikki liikkeet ovat paljon isompia ja voimakkaampia. Tunne on kuin lentämään opettelisi, pysyy jo vähän ilmassa, mutta putoaa aina lopulta raskaasti tömähtäen maahan. Esteillä se raippa on ihan pakollinen, ainakin alussa, koska Anna ei viitsisi edes kompastella puomien ylitse ilman sitä. Tamma saattaa aivan hyvin sulkea silmänsä, hiivuttaa laukkansa raviksi ja pysähtyä ihan kokonaan juuri esteen edessä ilman minkäänlaista syytä. Jos sen taas saa hyppäämään heti ensimmäisellä yrityksellä, raipan voi jättää pois, koska viesti on jo varmasti mennyt perille. Hyppy on, kuten laukkakin, erittäin eleetön ja raskas, mutta silti tuntuu kantavan hyvin. Maastossa Anna haluaisi ensialkuun koko ajan kääntyä kotiinpäin, mutta muutamien satojen metrien päässä kotopihasta se muuttuukin parhaaksi kaveriksi, jonka maastoon voi ottaa. Tamma on rauhallinen ja luottaa itseensä sekä ratsastajaansa. Se ei turhia säiky ja kääntyy rauhallisesti vain katsomaan yllättäviäkin asioita, kuten esimerkiksi mutkan rakaa kääntyvää traktoria. Annan selässä ei vain tarvitse olla peloissaan, aloittelijakin pärjää neidille 10-0. Porukassa Anna on yleensä vähän reippaammalla mielellä, muttei ole millään tavalla kilpailunhaluinen - laukkakin nousee vähän laiskasti, mutta kyllä porukan mukana pysytään. Maastoesteiden ylitse Anna sensijaan harvoin vaivautuu hyppäämään, tamma joko kiertää esteen tai kieltäytyy hyppäämästä aivan tyystin. Anna on varmajalkainen ja kestävä vaikeimmassakin maastossa, tamma tarpoo lumihankessakin helposti ja sopii siksi hienosti vaikka hiihtoratsastukseen. Anna jaksaa myös kantaa, sekä raskaita kuormia pitkäkin matkoja. Anna onkin tuttu näky myös kärryjen ja reen edessä, ajolla tamma on huomattavasti reippaampi, ahkerampi ja kuuliaisempi kuin ratsuna.

Jokien ylitse Anna usein harppaa yhdellä askeleella, mutta astelee siltojenkin yli tottuneesti. Veteen Anna useimmiten tulee mielellään, vaikkakaan ei pitkään syvällä viihdy, vaan maleksii pian takaisin rannantuntumaan toivoen löytävänsä jotain syötävän arvoista. Pesukarsinaankin Anna tallustaa tottuneen rauhallisesti, tamma ei noteeraa toimenpidettä sen enempiä eikä näinollen säiky vesiletkuakaan. Kuljetuskoppiin Anna astelee kenen tahansa taluttamana, yhtä laiskansutjakkaasti kuten aina. Tamma on kokenut ja rauhallinen matkaaja, jolla ei ole mikään kiire kuljetuskopista poiskaan. Kisapaikan hälinä ei paljon tyyntä tammaa hetkauta. Panikointi on ihmisten harrastus, ei Annan juttu ollenkaan. Mielummin neiti olisi tilan perunamaalla syömässä herkkuja, mutta mitä se nyt ei ihmisen pienen mielen sataprosenttisen terveyden vuoksi tekisi. Yleinen sääntö tammalla on, että jos lämmittely sujuu, itse kilpasuorituksesta ei tarvitse koskaan olla huolissaan. Anna ei ole milloinkaan kiukuttelutuulella, joten kaikki on ratsastajasta kiinni. Se on oma laiska itsensä ja - kuten kotonakin - ihminen on se jonka pitää saada neiti liikkeelle. Kun tullaan kotiin, on taas yksi ruusuke ahdettavana Annan muutenkin sinivalkoista pursuilevaan ovenpieleen. Muihin eläimiin Anna suhtautuu välinpitämättömästi, tamma ei hätkähdä nukkuvaa tallikissaa selässään saati raota edes silmiään vaikka koira räksyittäisi tamman jalkojen juuressa. Myös kengittäjä ja eläinlääkäri saavat kaikessa rauhassa hoitaa työnsä, laiskansutjakka tamma vain torkkuu toimenpiteiden aikana aloillaan ja tuskin paksunahkainen rouva edes huomaa jos häntä esimerkiksi piikitetään.

i: Bakabakashii	ii: Ganashii
	ie: Mitsukai
e: Kashikoi G	ei: Okashii
	ee:Hachidor

Isä, Bakabakashii (2002 - ), on ensimmäinen suomenkieliseen virtuaalimaailmaan ulkomailta tuotu ban-ei. Aktiivisesti kilpaillut, kiltti ori onkin luonut rodulle jonkin verran jalansijaa ja kasvualustaa. Komea ruunikon 160cm korkean orin kasvatti Kirara Choi, joka on kasvattanut lähes kaikki eteläisen Japanin ban-ei-keiba -mestarit. Baka on tosin ainoa ulkomaille lähtenyt kasvatti, ja samalla ainoa, joka ei kilpaile ban-eissä, vaan ratsulajeissa. Ja varsin hyvällä menestyksellä vieläpä. Baka on palkittu myös YLA2-palkinnolla, ainoana ban-einä virtuaalimaailmassa.

Isänisä, Ganashii, on täysin ban-ei-lajiin painottunut ori. Tältä herrasmieheltä löytyy säkäkorkeutta 163cm, eli ban-eiksi se on iso. Väriltään Ganashii on tummanruunikko. Honshussa syntynyt, kuuluisan Inouen siittolan kasvattama ori kilpaili koko ikänsä aktiivisesti painotuslajissaan ja keräsi palkintoja ja meriittejä mukavan määrän ennen kuin jäi ansaituille siitosorin eläkepäiville. Ganashiin suku pyritään pitämään suhteellisen harvinaisena, joten se ei tule saamaan enää montaa jälkeläistä nykyisten kolmen lisäksi. Luonteeltaan se on oikea herrasmies, kiltti, rohkea ja varma.

Isänemä, Mitsukai, on puolestaan yleispainotteinen tamma. Mitsukai eleli lapsuutensa Pohjois-Japanissa, Hokkaidon Kushirossa perheen työhevosena ja lemmikkinä ennen kuin se myytiin Choin siittolalle perheen muuttaessa kaupunkiin. 154cm korkean, mustan Mitsukain suku on erittäin hyvä ja se on käytökseltään rohkea ja ahkera, joten tammasta tuli nopeasti uusi hahmo kisakentille. Vanha Mitsukai ei ollut muuttaessaan siittolalle, ja se kilpailee edelleen. Tamma ei tule saamaan kuin yhden tai kaksi varsaa Bakabakashiin lisäksi.

Emästä, Kashikoi G'stä (kuollut), kaavailtiin ratsupainotteista ban-eitä. Sen rakenne oli kuitenkin ihanteellinen raskaiden rekien vetämiseen, ja niinpä se matkusti Japaniin kilpailemaan heti ensimmäisen varsansa jälkeen. JG'n ensimmäisiin ban-ei -kasvatteihin lukeutuva tamma ehti kilpailla lyhyen elämänsä aikana vain muutamia kilpailuja. Se sijoittui hyvin ja jaksoi aina yrittää. Nuori hevonen kuoli katkaistuaan vasemman etujalkansa liukkaalla laidunruoholla liian kovassa vauhdissa.

Emänisä, Okashii (1999 - ), on edelleen kilpailemistaan jatkava, historian kolmas suomenkieliseen virtuaalimaailmaan tuotu ban-ei. Rautias, 162cm korkea ori on luonteeltaan hieman jääräpäinen ja äkäinen, mutta toimii silti erittäin rauhallisesti käsiteltäessä. Akiharu Inouen kasvattamasta orista suunniteltiin ratsupainotteista jo sen syntymävaiheessa, ja se saikin aloittaa kilpailemisen heti uuteen kotiinsa saavuttuaan.

Emänemä, Hachidori (2001 - ), on se kuuluisa "toinen hevonen" Okashiin ja Bakabakashiin välistä. Se asteli alas laivan laskusillalta historian toisena ban-einä ja on siitä lähtien tavoitellut mainetta ja kunniaa ratsupuolella. Tamma alkoi varsinaisesti menestyä vasta vuoden 2009 alussa, päästyään viimein kunnolla jyvälle ratsumaailmasta. Nuori Hanna jatkaa kilpailemista vielä pitkään.

Päivämäärä	Laji	Paikka (kutsu)	Luokka	Sija
23.10.2009	Kouluratsastus	kutsu	He B	9/18
24.10.2009	Maastoesteratsastus	kutsu	60-70 cm	3/6
25.10.2009	TYÖ	kutsu	2x tottelevaisuus, helppo C, käyttöajo	11/29, 8/23, 12/31, 5/19, 6/13, 9/21
25.10.2009	Esteratsastus	kutsu	60 cm	1/5
09.11.2009	Kouluratsastus	kutsu	He B	13/20
23.11.2009	Kouluratsastus	kutsu	He B	19/25

Ori	Astutettu	Syntynyt	Varsa	Sukupuoli	Varsan omistaja
-	-	-	-	-	-
-	-	-	-	-	-
-	-	-	-	-	-

3 IRL-kk (31d) = 1 virtuaalinen vuosi
Alkuperäinen ikääntyminen = heti 3v, sitten 6kk = 1v -> kuusivuotiaaksi asti.
Anna täytti kolme vuotta 02.07.2007
Anna täytti neljä vuotta 02.01.2008
7 vuotta - 03.04.2009
8 vuotta - 03.07.2009
9 vuotta - 02.10.2009
10 vuotta - 02.01.2010
11 vuotta - 03.04.2010
12 vuotta - 03.07.2010
13 vuotta - 02.10.2010
14 vuotta - 02.01.2011
15 vuotta - 03.04.2011
16 vuotta - 03.07.2011
17 vuotta - 02.10.2011
18 vuotta - 02.01.2012
19 vuotta - 02.04.2012



Anna on virtuaalihevonen. Kuvat eivät liity siihen mitenkään.
Tekstit © fudge., Break ja Oresama Kuvat © Tabineko